Hiidenkurkihirsipuu

Oli mies, oli mökki
Oli kirves, oli kanto
Tuli talvi, tuli pian
Mökin poltti.

Tarvitsi uudet hirret
Josta mökkinsä tehdä
Vaan ei tarpeeksi vahvaa
Kurkihirttä ollut kotimettässä.

Ajatteli kerran, tuumi toisen
”Mistä saisin hirren moisen”
Joka talven tuulet kestäisi
Eikä tulta pelkäisi.

Mietti kolmannen kerran
Idean sai, varsin hullun
Manalasta, tuonen mailta
Lähti hirttä hakemahan.

Lähti hankeen tempomahan
Syvään pohjoiseen
Askel askeleelta
Syvemmälle upoten.

Kirveellä kaatoi tuonen koivun
Manalan männyn maahan
Palaneet oksat kirveellä katkoi
Teki mökkiinsä kurkihirren.

Vaan tuli talvi, tuli pian
Mökin taas kaatoi
Söi miestä kuin pientä oravaa
Jonka käpy olikin jäässä.

Ainut mikä mökistä jäi
Oli tuo tuonenkurkihirsi
Siitä roikkui liukas köysi
Kuin houkuttimena olisi.

Miestä kaltoin muserti
Huuhtoi kurkun väkevillä
Kiipes kurkihirren päälle
Köyden päähän päättyi päivä.

Tuossa kauniissa talviyössä
Pohjolan puhurin puhuttelussa
Mikäpä siinä riippuessa
Hiidenkurkihirsipuussa.