Saattaja

Laineilla liikkuu lauta hijainen
kulkee kohti taivaan rantaa
Vieras on saattajansa sarastus
pyytänyt ei häntä matkaan.

Silmissä loistaa kaikki entinen
jäänyt taakse
Airoista jälki jäänyt vetten pintaan
kuljettaa mietteet kauas.

Kannattelee kantajaansa
Kannelkielet katkoo käsin.

Lumpeet repii mukaan
maine ei paina pisaraakaan
Kevyt on lailla hellän höyhenen
Kaunis ja valmis kulkemaan.

Huudat ääneen
vain tuuli sen kuulee
Varjosi seuraa
kuin pedon katse.

Varjosi seuraa
vain tuuli sen kuulee
Sytytät tulen
joka suojelee.

Kuihtuu kukat lammet
Kivi kastuu veteen
rikkoutuu sen pinta
pohjaan asti vajoaa.

Maasta mullaksi murenee
Maatuvaksi merkitty
Laskeutuvat havut
päälle pienen siemenen.

Kulkee kulkue varjoissaan
seuraavat suurta lohdutusta
Tuijottavat hiljaa vaijeten
saattajaamme sarastusta.

Heittävät hiekkaa syviin aukkoihin
vuorollansa
Tanssivat matalaksi menneisyyden
historiaan jäävät.

Laskeutuvat liljaseppeleet
syliin kaikille niin rakkaan
Kevyt on lailla hellän höyhenen
kaunis ja valmis kulkemaan.

Huudat ääneen
vain tuuli sen kuulee
Varjosi seuraa
kuin pedon katse.

Kuihtuu kukat, lammet.

Ilma pakastuu
hän lakastuu
kuin tammenlehti.

Huudat ääneen
vain tuuli sen kuulee
Varjosi seuraa
kuin pedon katse.

Lupausten juuret painoi
liian kauan sydän lauloi.