Sulasilmä

Valokuuhuk' kuikkajavi, Kajastava' tähtilapse'
Kesäyähyk' lämpehinki', valosinki yättöminki.

Raitti paljas raikkaallaanne, tiähyp' piäni tiätyllaanne
Liikkuu siällä nuari neit, kävelevi tyttö piäni
Tule neito, laske lapsi, viätä yäsi vieressäni.

Tule impi, laske kauno, viätä yäsi vieressäni!"

Vastassansa soittoniakka, sulasilmä meltomiäsi
Lumokannel kourissansa, sanat laulun kielellänsä:

"Näitä laulan, noita muistan, mitä tiärän tiättäväksi
Koettavaksi kaiken kansan.

Aamusella aikasella, autereisel' auringolla'
Läksi miähyt matkoihinsa, meni äijä minne lieni.

Tyttö piäni pikkaraine, lapsi piäni luottavaine
Miätti hetkem', miätti toise'. Ajatteli aivoillansa
Lumovoima soittoniakan, luottehekki laululluoja'
Oli voimaat' neiollekki, sanat liika juustosekki':

Äkäjäine vanha ämmä, neuvo piäntä, lohrutteli
Anto ankeet ohjaksensa, elontiälle turvaksensa:

"Sulasilmä on sun turmas', sorja soittons' on sun kualos'
Johna hellit miälessäsi, pirät kauva' sialussasi.

Siksi laske unhon tulla, teeppä taika tiätyllaane
Sulasilmän surmaat sillä, pahamiälem' melkuttelet:

'Näit' et laula, noit' et muista, ekkä tiärä tiättäväksi
Koettavaks' kaiken kansan, yhen immeen ihmeheksi.

Tule empä, empä taira, nuku empä ollenkana
Empä jääö muistamaha, mitä joskus jorvittelin!'"