Elämä Ei Tarvitse Minua

Sinusta minuun jälkesi jääneet
Ovat vedet pois huuhtoneet
Kauneus kasvoiltani haihtunut pois
Elämän vuodet ja kaikki nuo haaveet
Pois paikoiltaan poistuneet
Ikuinen hetki nyt ajatusten
Ihossain muistot kehosi kyyneleiden.

Pahan kasvot niin kauniit, viaton kuori
Silti sisällä rakkaus ja kuolema kohtaa
Sinun nimesi yhtä kuin kaunis aamu
Silti sisäinen raivo kaiken tuhoaa
Ei säästele sanojaan
Repii kaiken mikä yhdessä luotiin.

Peilikuva särkynyt maailman kauneuden
Jäätynyt maa nyt mullaksi muuttuu
Kiveen kaiverrettu kohtalo
Yhdessä muiden suruunsa kuolleiden
Elämä ei tarvitse minua enää.

Palavan maan raunioilla kaksi kaltaistaan
Toisistaan sulkeutuvaa keskellä kylmän kaunista.

Pois lentäen läpi taivaan sinisen
Ylös korkeuksiin
Pois lentäen yöhön vajoten
Ylös korkeuksiin nousten.

Pois minusta, pois minusta laupeus
Joka sydäntäni alati syö
Syntykööt meistä huokuvi valkeus
Elämän voima.

Yhteinen matka mukana synkän virran
Kohti alas lyötyä, ikuista elämää.