Hurskas

Sanasi kaikuivat pohjattomaan syvyyteen
Repien raajat ristille yksitellen
Kuolleet unelmat taakkana raahautuu
Pimeydessä vaeltava hautaansa kaivaa
Mieli viimeisen kerran särkynyt liian syvälle vajosi
Ovat vääristyneet muistot onnesi polttaneet tuhkaksi.

Elämäni kirja kannesta kanteen on halveksittu
Käärmeet mielikuvilla ovat syyttömien vereen sen tahrineet
Nuo loiset toistensa varjoista ruokkivat saaden elämälleen tarkoituksen
Mutta voitko perkeleen poloinen vannoa ettet itse päivänvaloa pakene?

Kirves isketty kiveen olet kylmä ja kelvoton
Kaikki kauniit hetket mullan alle jääneet
Inholla vähätelty mädällä valeltu
Sielu puhdas valkoinen on nyt turmeltu kadotukseen
On pimeydessä vaellettava matkansa jotta tuntee saattajansa.

Sinä saatanan hylkiö
Toinen toistaan pahempi
Kun maailma syttyy liekkeihin
Meidät kaikki samaan arkkuun lasketaan.