Jo Näkyvi Pohjan Portit

Niin pitkään maita mittasin
Ja virstat raskaat vaelsin
Yli kuolleen korpimaan.

kautta usvain kohti pohjoista
Mä miekan ja mahdin
tiedon tulen ja taian laadin
Katsoin tähdistä kohtalon tiet
jotka kohti kuoleman valoja vie.

Kuu kalpea kulkevi edelläin
miekla kalevan kannella loistaa
Jo siintävi kaukana silmissäin
tähtikirkas ja kylmä hohtaa
Pohjan leimu ja pakkanen
kuin taikojen verho noitien
Niin viimein käyn ohi porttien
jotka uhoaa jumalten voimaa.

"Kätkeös uuvukses rautaan
Sota sydämes karkaisee
Kunnes talviseen hautaan
Lasket sä väsynees
Painaos pääsi mun povellein
Sulje silmäs ja unohda
Laske sun uuvukses ovellein
Jolta näkyvi portit Pohjolan".

Hautain yllä hämär syttyy
Siintää kauas tyhjyyteen
Maan povess' sydämes leimuu
Ja valaisee yön pimeyden
Kätkeös uuvukses rautaan
Sota sydämes karkaisee
Kunnes talviseen hautaan
Lasket sä väsynees.