Verikuu

Niin pitkään piirtyy ylle maan
Enteet taivaan kanteen kirjoittaa
Vimma hautaan hiipuu.

Ja palon hengen sammuttaa
Hyinen tuuli yössä ulvoo
Ja varhot kolkot täyttää maan
Vimma vaivaan vaipuu
Ja yön mustan yllein saan
Valo värjyen vihdoin saapuu
Ja laulaa outoja sanojaan.

Niin sortuu elon linnat
Ja routii hengen maa
Kajo kalvaan syttyy vereen
Sen kylmenemään saa
Piirtyy päälle taivaan
Surun silmä hurmeinen
Korkealta katsoo
Kutsuu kotiin kuolleiden.

Verikuu! Verikuu!
Outoon uneen syömmein uupuu!
Valveen saan viimein unhoittaa
Kapeet sieluni sammuttaa.

Vaan valotonna valvoo yllä kuolleen
Kalvaan maan
Mustat siivet Saatanan
Hän sydämeni merkin
Totisesti tunnustaa
Se palaa tulta ja rautaa
Velka miekanvihan ja voiman
Viimein henkein saavutaa
Ne ei seuraa kuolemaan
Pimeyteen hän henkein liittää
Sielunsotain sammuneen
Ikiyöhön hiljaiseen.

Vaan valotonna valvoo
Veren kuuta katsellen
Suojas surun varjojen
Muotoon outoon mietteensä pukee
Ja kuin öinen ratsumies
Hän kuolleet unhoon vie
Väärti voiman sekä taikain
Se kallis hinta on
Kuin uni loputon
Se uni silti voittaa taivaan
Valheen orjuuden
Siks' yön varjot valitsen.

Verikuu! Verikuu!
Outoon uneen syömmein uupuu!
Valveen saan viimein unhoittaa
Kapeet sieluni sammuttaa.