Peloissanne te minut piirititte silmienne alle vankeuteen
Ketjujanne katkoin kuin silkkaa siimaa, eivät ne minua kauan pidelleet
Taioin minut vieraaksi saitte vaikka lankeemus työstänne ylpeyden vie
Kun toteen käy mitä ennalta nähtiin, tuuleen kuiskittiin
Vain kivi ja kiero lieka minua pitelee aina talviin viimeisiin
Minä isäni nousua vartun ja luotan enteisiin
Veljinä minulla on kalma ja valtamerien vyö
Minä jokia vankeudessa kuolaan kun katkeraa peistä syön
Katso kuinka niin korkeutta kasvan
(pennusta pedoksi kahleessa virua saan)
Ja vihassa voimistun
(kun näyt alati nälkääni kasvattaa)
Vielä kitani taivaita halkoo
(hampaani kylmäksi kyntää maan)
kun porteilla pronssitorvi vaikeroi
Ajan lopussa vuoret ne toisiinsa kyltyy ja voimiaan mittailee
Jyristessään ne tyrmäni muruksi murtaa, hauraaksi heikentyneen
Silloin musta on talvinen taivas kun liekit salejanne lyö
Valmis on se luvattu peto joka jumalten isää syö
Katso kuinka niin korkeutta kasvoin
(pennusta pedoksi kahleessa virua sain)
Ja vihassa voimistuin
(kun näyt alati nälkääni kasvatti)
Nyt kitani taivaita halkoo
(hampaani kylmäksi kyntää maan)
kun porteilla pronssitorvi vaimentuu
Kun maailmanpuu liekeissä hohkaa
ja aaltoihin viimein vaipuu
Niin kiertomme pimeään päättyy
ja lumeen hautautuu
Minä odotan..
Recent comments