Vanha Saarni

Ei täällä ole ketään
Vain tyhjyys huokaa
Suuren rotkon nieluun aika pysähtynyt on
Vuorilta näin, virrat alas vaelsi
Vastavoimat kohdatakseen sydämessä tyhjiön
Löi jää ja tuli kättä, syntyi ensimmäinen olento
Kolossi jok' jälkeläisistä uneksi
Siitti monta jumalaa uuden maailman
Nosti jättejä suolaisesta jäästä

Lopulta surmansa sai
Jälkeläiset elonsa ottivat
Ruumiinosillaan ja raajoillaan
Saivat maailman ehyeksi rakentaa

Veresi annoit ulapaksi aavojen
Kuohaksi koskien
Lihasi ja luusi vuoriksi
Perustaksi korpimantujen

Anna vielä metsät hiuksistasi
Ajatuksistasi taivaan sininen
Kallosi maailman kanneksi
Korkeuksia kannattelemaan

Piirtyy taivas, nousee maa, joet meriin vaeltaa

Niin kaiken isä kaarnalle elon antoi
Kylmästä puusta veisti suvun ihmisen
Kun veljet vielä lauloivat
Loistosta syntymän
Jo lehdissä saarnen
Tuuli surmasta supatti

Lihasi ripustaa saat
Silmäsi kaivoon hukata
Et edes taikuudella tai tiedolla
Voi kaihtaa kuolemaa

Syttyy taivas, halkeaa maa
Meret tulvii paikoiltaan
Vaipuu laulu pohjolan
Vain noustakseen
Uuteen loistoonsa.