Sieluni Varjossa

Harvoinpa kohtaamme silmästä silmään
Sen, joka pimeyttämme heijastaa
Tuo yöpuoleni on kaikki, mitä pelkään
Ja mitä en voi minuksi tunnustaa
Vuolaana virtaavat vuosieni harmaat kuvat
Pahansuopuudellaan pakottavat sille avaamaan.

Se puoleensa vetää, alentaa ja evää pääsyn
Muualle kuin olemuksensa huomaan
Siinä on väylä, ovi josta ei kuin kerran käydä
Suljen sen taas, mutta turhaan.

Yhtenemme, mutta saa vain toinen meistä elää
Sirpaleissa seistä, mittelöissä noissa
Miehen, mielen pienen, mittana
Sieluni varjossa.

Tiedän, kuinka vihaat maailmaa
Sen irvokasta harmoniaa
Unohda se nyt, olet myöhästynyt
Keskity siihen, kuinka hämärtyy
Kun tajuntamme rajat murtuvat
Eheytyäkseen uudelleen
Avartaakseen tilan valolle
Ilmalle hengitettävälle
Otetaan se vastaan, suljetaan se syvään
Ehkä kykenemme vielä itsekin hyvään.

Yhtenemme, mutta saa vain toinen meistä elää
Toinen tunnistaa ja hyväksyä paikkansa
Sieluni varjossa.

Harvoinpa kohtaamme silmästä silmään
Sen, joka pimeyttämme heijastaa
Tuo yöpuoleni on kaikki, mitä pelkään
Ja nyt en pelkää enää mitään
Vuolaana virtaavat vuosieni harmaat kuvat
Ja viimein olen valmis niitä kohti katsomaan.