Yksin

Tässä päättyy se aika
Johon tänäänkin heräsin
Tässä rauhaisa tuuli veen
Saa rauhatta värisemään
Loittonevat vastarannan
Äänet kanssa illan
Joka kättään ojentaa
Odottaen.

Aivan on ääneti
Vain heikko humina
Lehtien hento kahina
Täyttää hetken.

Riisun tyyneyden iholta veden
Peitän sieluni peilit ja menen
Ja niin hitaasti alkavi
Kolea sijaansa petaamaan
Ympärilleni tunnen tuoneeni
Kylmyyden reunustamaa elämää.

Vielä näen laskevaan päivään
Hylkään huoleni lähestyvään hämärään
Ennen kuin valkeneva koi ne noutaa
Ja ne ovat taas ainoina seuranani.

Tunnen, kuinka vajoan
Minä katoan
Ei valo, ei varjo, minua seuraa
Ja niin jälleen nimeni löydän
Kun olen yksin.

Joko voin hengittää
Pirstaleiset eilispäivät nuo hävittää?

Maailma takanani sulkee silmiään
Viimein jo kääntää katseensa pois
Uneeni äänettömään jättää huuhtomaan
Surkeuden pisarat viimeisetkin pois.