Sinetti

III - Sinetti

Matkaan avaruuden virrassa
Kiidän universumin tuulessa
Läpi kaikkien näiden loputtomien galaksien
Tähtien, maailmojen ja kosmisten myrskyjen.

Laskeudun ensimmäisenä olentona pinnalle planeetan
Tämän yksinäisyydessä maailmojen välillä vaeltavan
Ei kuiskausta tai kaikua edes miljoonien valovuosien takaa
Ja silti sanasi niin selkeät kuulen, avaruuden hiljaisessa laulussa.

Vain tämä hetki
Vain tämä kokemus.

Rakennan itselleni hiljaisen alttarin josta katselen
Kuinka tähtien kaavat avautuvat
Ja toistan niiden muodostamat merkit sormellani
Tuhkan ja kiven avulla tähän pintaan.

Portti avautuu ja tunnistan tuon muinaisen tuoksun
Tuhansien elämien takaa, sama tunne - sama ekstaasi
Astun sisään ja suljen oven takanani
Ja planeettani katoaa maailmastasi.

-----

III - The Seal

I travel in the stream of space
Hurrying along in the wind of the universe
Through all these endless galaxies
Stars, worlds and cosmic storms.

I'm the first being to descend on a planet
That in solitude travels between worlds
Not a whisper or even an echo from millions of lightyears ago
And still so clearly your words I hear in the silent song of space.

This moment alone
This experience alone.

I build myself a quiet altar and watch therefrom
How the patterns of the stars unravel
And I repeat their signs with my finger
With ash and stone, on this surface.

A gate opens and I recognize the ancient odor
From behind thousands of lives, the same feeling - the same ecstacy
I step in and close the door behind me
And my planet disappears from your world.