Vangittu

V – Vangittu

Muistatko kun kerroit minulle siitä kerrasta
Kun piirsit sormellasi lukitun oven karkaisemattomaan pintaan
Viestin joka luettiin myöhemmin vapautumisesi jälkeen
Kuurojen vanhurskaiden messussa jylhään ääneen.

Julistettiin suureksi inspiraatioksi kaikille
Jotka olivat kokeneet saman kohtalon
Niinä vuosina kun harmaa lähetti toimeenpani käskyn.

Ja vaikka olit paikalla päälläsi tomusta taottu haarniska
Päässäsi kuihtuneista kukista ja syksyn lehdistä kudottu seppele
Ainoa mitä pystyit ajattelemaan oli se
Miksi ne poistetut naulat
Vieläkin säteilevät tuskaa kämmentesi sisällä.

Ja kuinka nuo jylhät urut ja vapauslaulut
Eivät voi koskaan vaimentaa niiden tuhansien kärsivien huutoa
Joka kaikuu kuorona maapallon päälle vedetyn verhon sisältä
Kauas ikuisuuksiin asti.

Ja kuinka ainoastaan kaukaiset tähdet jakavat surusi niin syvästi
Ettei niiden valo enää koskaan ole
Yhtä kirkas kuin ennen.

-----

V - Captive

Do you remember telling me about the time
When you drew a locked door on an untempered surface with your finger
A message that was read later, after your release
With a solemn voice in a mass of the deaf pious.

Announced as great inspiration for all
Who had met the same fate
In the years when the grey sent forth the command I fulfilled.

And although you were there clad in a dust-forged armor
Crowned with a wreath of withered flowers and autumn leaves
All you could think of
Was why the nails removed
Still radiate with pain within your palms.

And how those austere organs and freedom songs
Can never silence the thousands crying sufferers
That echo as a choir from within the veil covering the earth
All the way to eternity.

And how only distant stars share in your pain so deeply
That their light will never be
As bright as it once was.