Hiiden Taival

Kaukana järvein, on kaukana maa
Jolla sai karjani laiduntaa
Missä on tilani, missä se maa
Missä on kadonnut määränpää.

Oi, miksi lähdinkään...
Miksi soi kello alakulon
Hävityksen ja tuhon
Miksi ette sitä kuule
Niin kuin minä kuulen.

Elämäni malja tyhjenee
Mutta se en ole minä joka siitä juo.

Mikä on uskonne, mikä sen syy
Ainako vaaditaan, että joku uhrautuu
Löydänkö elämän, löydänkö tien
Joka ikonin luota vapauteen vie.

Vielä Hiitelään mieli haikaillen
Otin ensimmäisen askeleen.

Ilman kirpeän
Sisääni särvin
Olon pirteän
Hukkaan tiellä ikävän.

Luulin...
Ansainneeni elämäni
Antaneeni omistani.

Roihuaa liekki vihan taulan
Ja tämän kaunan vielä isken
Läpi härkänne kaulan.

Sekö on teille hiljentymistä
Että taivoon asti palkeet pauhaa
Silläkö haudan rauha taataan
Että torni kivinen hurjana huutaa.

Sellainenko on teille viisas mies
Joka pahuutta näkee siellä missä ei ole
Sellaistako on teille rakkaus
Että maailmalta silmänsä sulkee.

Elämänne malja tyhjenee
Enkä se ole minä joka siitä juo.

Pitkin askelin harppoen
Varoen mäeltä mäelle
Maa allani jo vajoten
Hyiseen syliin mereni käyn.