Kuolevan Maan Kulkija

Ei vahva väärästä kaadu
Ei mielensä vähästä kavahda
Heikon oli tuo murheen kieli
Teko, turma, elämä nurja.

Eksyksissä vailla muutakaan taivallat
Tätä kurjaa matkaasi jatkat
Etkä halua ymmärtää niitä sanoja
Joita veljesi tuolta puolen huutavat.

On eläväinkin silmä turta
Siitä miten kuoleman tulta
Taas poltettiin vailla muuta
Ajatusta kuin sokean kulta.

Kulkemasi tie kuihtuu pois
Kuulemasi laulu vaipuu unhoon.

Muassa ajatustesi virran
Velloo henki huomenen
Voisi se kurjuuden päättää
Eikä vain toivoa parempaa.

Narskuu nietos painosta
Raskaan askelen
Tahdissa kalkkeen niin
Kolkon ja kaukaisen
Vielä hetken riittää
Valoa auringosta
Jota ei moni enää
Ole näkemässä.

Siirtyykö vuoret näin katsellen?
Lakkaako paha lannistuen?

Kulkemasi tie kuihtuu pois
Kuulemasi laulu vaipuu unhoon.

Muassa ajatustesi virran
Velloo henki huomenen
Kaiken sen jos kuulisit
Kaiken vain jos näkisit
Vierelle ylhäisten astuisit
Yli rajojen kulkisit
Mut on jo mielesi musta
Elosi vailla pelastusta.

Väsyneenä vielä matkaasi kuljet
Väsyneenä matkaasi jota et omaksesi
Pysty ikinä tunnustamaan
Tällä tiellä kovimmalla jota ei
Jälkeesi enää kukaan käy.