Mimisbrunn

Joka ilta saman tuvan kuistilla
Vanhus istuu, laulaa vanhaa laulua
Sanat saarnin oksilta tuuleen lentävät
Puun tuon tarinan muistaa enää hän.

Kolmen maailman rajalla
Juuret maassa kaiken lähteellä
Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen.

Lehvänsä suojelevat
Tietoa varjelevat
Viisautta veden maanalaisen.

Saapui pihaan kerran vieras ihminen
Toi mukanaan mies laulun aavikon
Pian saapui kylään myös vieras uskonto
Luojansa moni siihen paikkaan unohti.

Kolmen maailman rajalla
Juuret maassa kaiken lähteellä
Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen.

Aika alkaa ennen aikaa
Tuhat tarinaa vailla kertojaa.

Kohtalot oikukkaat ihmisten
Kerran saneltiin tässä
Laki jumalten korkeuksista
Jokaiseen maailmaan ehti.

Joet uomiinsa jäätyneet
Toisaalla ruokkivat maata
Siitä joillekin tuli Helvetti
Käärmeitä Täynnänsä.

Maan äidin povella kasvoi
Elon järkähtämätön tuva
Voimansa ammensi viisaudesta
Ajasta aikaan unohtuneesta.

Lehvänsä suojelivat
Tietoa varjelivat.

Saa ilta hilhaisella juistilla
Ei vanhus jaksa tulla enää laulamaan
Vehreä saarnin oksilta pois on karissut
Muiston viimeisenkin polttaa aurinko.

Kolmen maailman rajalla
Lehdet maassa kaiken lähteellä
Liekehtii hätti iäinen.

[English translation:]

[Mimisbrunn]

Every evening on the same porch
An elder sits, sings an old song
Words fly to the wind from the branches of the ash
Only he remembers the story of that tree.

On the frontier of three worlds
Roots in the ground at the spring of all
The giant forever reaching out for heavens.

Its sprigs they protect
Enshrining knowledge
The wisdom of an underwater world.

A stranger once arrived at the cabin
Along he brought the desert's song
Soon a strange religion also arrived in the village
And many forgot their creator.

On the frontier of three worlds
Roots in the ground at the spring of all
The giant forever reaching out for heavens.

Time begins before time
A thousand stories with no one to tell them.

The fickle fates of men
Here once were dictated
The law of the gods from heights
Reached every world.

Rivers frozen in their beds
Elsewhere fed the land
For some it become Hell
Swarming with serpents.

On the bosom of mother earth there grew
The ommovable security of life
Drawing its strength from wisdom
Forgotten from time to time.

Its sprigs they protected
Enshrined the knowledge.

Evening falls at the silent porch
The elder too weary to sing
The green has fallen off the branches of the ash
The last memories burnt away by the sun.

On the frontier of three worlds
Roots in the ground at the spring of all
The eternal giant in flames.