Mimisbrunn

Joka ilta saman tuvan kuistilla
Vanhus istuu, laulaa vanhaa laulua
Sanat saarnin oksilta tuuleen lentävät
Puun tuon tarinan muistaa enää hän.

Kolmen maailman rajalla
Juuret maassa kaiken lähteellä
Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen.

Lehvänsä suojelevat
Tietoa varjelevat
Viisautta veden maanalaisen.

Saapui pihaan kerran vieras ihminen
Toi mukanaan mies laulun aavikon
Pian saapui kylään myös vieras uskonto
Luojansa moni siihen paikkaan unohti.

Kolmen maailman rajalla
Juuret maassa kaiken lähteellä
Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen.

Aika alkaa ennen aikaa
Tuhat tarinaa vailla kertojaa.

Kohtalot oikukkaat ihmisten
Kerran saneltiin tässä
Laki jumalten korkeuksista
Jokaiseen maailmaan ehti.

Joet uomiinsa jäätyneet
Toisaalla ruokkivat maata
Siitä joillekin tuli Helvetti
Käärmeitä Täynnänsä.

Maan äidin povella kasvoi
Elon järkähtämätön tuva
Voimansa ammensi viisaudesta
Ajasta aikaan unohtuneesta.

Lehvänsä suojelivat
Tietoa varjelivat.

Saa ilta hilhaisella juistilla
Ei vanhus jaksa tulla enää laulamaan
Vehreä saarnin oksilta pois on karissut
Muiston viimeisenkin polttaa aurinko.

Kolmen maailman rajalla
Lehdet maassa kaiken lähteellä
Liekehtii hätti iäinen.