Jumalten Aika

Katoaa kaikki mitä edessäsi näet
Haihtuu vesipisara takaisin tyhjään
Päivä syttyy ja hetkessä kuolee.

Katoaa kaikki minne muisti ei yllä
Vuorollaan päättyy jokainen vuosi
Laulu nousee ja pian jo vaimenee
Silti saman laulun seuraava taitaa.

Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista
Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään.

Aikanaan oli aika kaikesta tyhjä
Vailla tuulta, rantoja piiskattavaksi
Piti maata ja taivasta kämmenellään
Nimetty nimeämätön.

Kun taivaan saivat tähdet
Ja merellä rajattiin maa
Maan ottivat sen elävät
Siitä rakensivat valtakunnan
Syntyville kuoleville.

Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista
Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään.

Kun taivaan saivat tähdet
Ja merellä rajattiin maa
Maan ottivat sen elävät
Siitä rakensivat valtakunnan
Syntyville kuoleville
Mustaan multaan maatuville.

Loi luotu omat luojansa
Itse synnytti syntynsä.

Tulten yksin antoi kulkea
Alta maan ja taivaan taa
Kosiskella toinen toistaan.

Kunnes sai suuhunsa sanat
Teki kirjoihinsa kirjaimet
Meren suuren saattoi ylittää
Ja tulet valjastaa.

Väsymättä etsi tietä
Alkuhärän auraamaa
Saarta aavaan ajamaa
Löytääkseen silmänkääntäjän.

Tien kehäksi piirsivät korkeat voimat
Luuli raukka kai sen johonkin päätyvän.

Viimeisestä tyyssijasta
Ihmisten ensimmäisten
Nousi laulu vaimeneva
Syntyville kuoleville
Mustaan multaan maatuneille.

[English translation:]

[The Age of Gods]

All that you see in front of you will disappear
A drop of water evaporates back into emptiness
A day is born and in a moment dies.

Everything where memory can't reach will disappear
By its turn every year will come to an end
A song arises and soon fades away
Yet the same song is mastered by those who follow.

A circle was drawn here by the first of the gods
Who left those bemused wretches to circle it.

In time, time was devoid of everything
Without wind, or shores to flagellate
The named nameless one
Held the land and the sea in his palm.

When stars received the sky
And land was drawn on the sea
Earth was taken by its living
They built it to a kingdom
For those to be born and to die.

A circle was drawn here by the first of the gods
Who left those bemused wretches to circle it.

When stars received the sky
And land was drawn on the sea
Earth was taken by its living
They built it to a kingdom
For those to be born and to die
For those to decompose in the black soil.

The created now created its own creators
Itself gave birth to its birth.

He allowed fires to walk alone
From under the earth and beyond the sky
And to court one another.

Until he received words to his mouth
Made letters to his books
Was able to traverse the big sea
And harness the fires.

Tirelessly he searched for the road
Ploughed by the primeval ox
THe island driven to the open sea
To find the illusionist.

To road was drawn into a circle by high forces
Poor soul, he deemed it might end somewhere.

From the final nest
Of the first people
A fading song arose
A song which told everything
For those to be born and to die
For those who decomposed in the black soil.