Mustan Valtikan Aika

Oli aika viidennen kuninkaan
Maassa peikkojen
Se oli aika vaaran ja pimeyden
Aika valtikan pahuuden
Tuon valtikan mustan ja rautaisen
Takoi seppä kääpiöiden
Hän oli vankina suurpeikkojen
Hän oli vankina pahuuden.

Piti valtikasta syntyä vallan väline
Kuninkaalle peikkojen
Mutta viha takojan muotoili siitä
Pimeyden ikuisen.

Joutui valtikka käsiin Dragulonin
Tuon kuninkaan lohikäärmeiden
Hän sillä vallan sai yli kansojen
Yli merten ja maiden kaikkien
Ja tuota valtaa pimeys johdatti
Ja tuota valtaa Dragulon käytti.

Vähitellen taipui ruhtinaat
Vähitellen kaikki kuninkaat
Vähitellen orjina pahuuden
Oli kansat ja valtiaat.

Pian tajusi Dragulon mahtava
Tuon viekkaan juonen pahuuden
Mutta oliko jo liian myöhäistä
Joko vallan oli saanut se ikuisen?
Ikuisen!

Kaikki kansatkin valtaansa alistaen
Pahuus näivetti kansoja vähitellen
Niin sai Dragulon kohtalon samaisen
Jota oli jakanut nauraen.

Oli aika tullut rakkauden
Oli aika tullut ystävyyden
Välille kääpiöiden ja haltioiden
Välille ikuisten vihollisten.

Niin taottiin symboli rakkauden
Uusi valtikka väriltään kultainen
Sen päähän rubiini punainen
Jalokivi hyvyyden ja rakkauden.

Oli tullut aika haltiain
Oli aika pahuus kaataa
Oli aika rakkauden valtikan
Musta valtikka hautaan saattaa.