Muinaisuuden Mustan Yössä

Verse I:
Muinaisuuden mustan yössä
Pohjolan ajan alussa
Aaltosi ulappa aava
Yli suuren Suomenmaan
Suolaisten sumujen vyössä
Vyöryi synkät aallot vaan
Muinaisuuden mustan yössä.

Verse II:
Sylitellen, sylkytellen
Halki aikojen halaten
Jäitä hyisten huippuvuorten
Päitä lauttojen lumisten
Aallot kulki tuulten teitä
Aurinko ajan latua
Muinaisuuden mustan yössä.

Bridge:
Hiljaa hiihti päivät pitkät
Hiljaa hiipi pitkät yöt
Päivä kutoi kuiden työt
Yössä vuossadat samosi
Vaan kun kerran päivän kaari
Taasen taivolle kohosi
Maa oli merestä noussut
Veestä manner maatununna.

Chorus:
Ulapalle outo saari
Aalloille nimetön niemi
Kenpä maata kylvämähän
Toukoja tihittämähän?

[English Translation:]

Part I: In the Night of Dark Antiquity

In the night of dark antiquity
At the beginning of the time of the North
A vast ocean waved
Over the grand lands of Finland
In a belt of salty smoke
Only black waves billowed.

Gently rocking, sweetly swaying
Through the ages embracing
The ices of frigid mountaintops
The caps of icy rafts
Waves went the way of winds
Sun the track of time
In the night of dark antiquity.

Slowly skiing the long days
Slowly sneaking the long nights
Days woven into months
Nights strode to centuries
But once when the arc of day
Again rose to the skies
Land had risen from the sea
A continent from the waters.

In the ocean a strange isle
A nameless headland to crack the waves
Who was to sow the soil
To plough the mays?