Tähtiparvein Taa, Soihduksi Yössä

Säe:
Jo silloin väinön kansa ties
Mit' tehdä miekallansa
Ja voiman rinnassansa
Nyt uuden tunsi suomen mies
Ja iski kalvan kahvaan
Ja raadannasta rahvaan
Jo soitti somer alla maan
Ja helkki kangashiekka
Mut eipä kalpa nouse vaan
Ei vääjä väinön miekka.

Säe ii:
Ja kautta suomen kaivattiin
Nyt miestä miekan päähän
Ja auran rannat raivattiin
Ja pohjan korvet porkattiin
Nyt aina turjan jäähän
Mut ollut kalvan nostajaa
Ei suuren suomen mailla
Ja ilman päivää itki maa
Ja kansa kuuta vailla.

Säe iii:
Kuin tuoma äkkitaian nous mies
Hän työnsä tunsi, tiensä ties
Ja arvas tuulet aian
Hän nousi maansa mahtavaksi
Ja katsoi yli kansojen
Ja kohos korkeaksi
Kun jalka maassa teutaroi
Niin pilvet päätä piirsi
Kun ääni kautta korven soi
Niin kaiku vuoret siirsi.

säe iv:
Ja päänsä päällä miekkoaan
Hän heilahutti kerran
Ja tammen suuren kaadantaan
Nyt urho läksi voimassaan
Ja mäet mätkyi ja linnat liikkui
Ja kivet kirpoi ja paadet kiikkui
Ja kosket kohisi kuivillen
Ja virrat suunsa sulki
Ja kuuset k**arsi laulaen
Kun pohjan urho kulki.
Bridge:
Alle tammen kun oli tullut urho
Miekka kirkas pilviä kohti nousi
Nousi niinkuin nousevi kirjokaari
Kannelle taivaan
Iski kerran, iskipä toisen, tulta
Miekka leimus, puu säkeneitä säihkyi
Ilma vinkui kuin rajuyönä huiput
Aution vuoren.

Kerto:
Niinpä vihdoin kerralla kolmannella
Tammi lysmyi kuin ukon lyömä, taittui
Ajan tuulispää tyven työnsi länteen
Kaakkohon latvan
Mutta miekan urho se heitti jälleen
Tähtiparvein taa sinitaivahalle
Heitti kansalleen valon viittojaksi
Soihduksi yössä.